Ben: Tervetuloa jälleen Vocafy Unpackedin pariin. Minä olen Ben, ja kanssani on Clara. Tänään palaamme lähes vuosisadan taakse tutustumaan ihmiseen, jonka tapa lähestyä kielten oppimista kuulostaa yllättävän nykyaikaiselta.
Ben: Welcome back to Vocafy Unpacked. I'm Ben, and I'm here with Clara. Today we're going back almost a century to meet someone whose approach to language learning can sound surprisingly modern.
Clara: Hei, Ben. Minun on varmaan myönnettävä heti alkuun, että tämä aihe on erityisen lähellä sydäntäni. Kató Lomb on yksi eniten ihailemistani kieltenoppijoista.
Clara: Hi Ben. And I should probably admit from the beginning that I have a soft spot for this one. Kató Lomb is one of the language learners I admire most.
Ben: Tuo on vahva suositus. Kuka hän oli?
Ben: That's a strong recommendation. Who was she?
Clara: Hän oli vuonna 1909 syntynyt unkarilainen, eikä hänen alkuperäisellä akateemisella alallaan ollut mitään tekemistä kielten kanssa. Hän opiskeli fysiikkaa ja kemiaa ja väitteli kemiasta tohtoriksi.
Clara: She was Hungarian, born in 1909, and her original academic world wasn't languages at all. She studied physics and chemistry and earned a doctorate in chemistry.
Myöhemmin hänestä tuli kääntäjä ja yksi ensimmäisistä simultaanitulkeista. Uransa huipulla hän työskenteli ammatikseen 16 kielellä.
She later became a translator and one of the early simultaneous interpreters. At the height of her career, she worked professionally with 16 languages.
Ben: Kuusitoista kuulostaa lähes uskomattomalta.
Ben: Sixteen sounds almost unbelievable.
Clara: Niin kuulostaa, mutta Lomb itse suhtautui lukuun tarkasti.
Clara: It does, but Lomb herself was careful about that number.
Hän sanoi avoimesti, ettei osannut kaikkia kuuttatoista kieltä samalla tasolla.
She openly said that she did not know all 16 languages at the same level.
Hän pystyi käyttämään erittäin vapaasti esimerkiksi unkaria, venäjää, englantia, ranskaa ja saksaa. Joillakin muilla kielillä hän pystyi kääntämään tai tulkkaamaan valmistauduttuaan. Joidenkin kielten parissa hän taas työskenteli pääasiassa kirjallisten tekstien kautta.
There were languages such as Hungarian, Russian, English, French and German that she could use very freely. With some others she could translate or interpret after preparation. And there were languages she mainly worked with through written texts.
Ben: Pidän jo nyt tästä vastauksesta enemmän kuin tavallisesta polyglottitarinasta, jossa jonkun väitetään puhuvan kolmeakymmentä kieltä täydellisesti.
Ben: I already like that answer more than the usual polyglot story where somebody supposedly speaks thirty languages perfectly.
Clara: Aivan.
Clara: Exactly.
Hän ei halunnut tehdä kielten oppimisesta taikuutta.
She wasn't interested in turning language learning into magic.
Itse asiassa hänen kirjoituksissaan toistui lähes päinvastainen ajatus. Hän halusi hälventää luonnollisen kielilahjakkuuden ympärillä olevaa mystiikkaa.
In fact, one of the recurring themes in her writing was almost the opposite. She wanted to remove some of the mystery surrounding the idea of being naturally gifted at languages.
Ben: Oliko hän niitä ihmisiä, jotka olivat oppineet kieliä loistavasti jo lapsuudesta lähtien?
Ben: Was she one of those people who had been learning languages brilliantly since childhood?
Clara: Ei, ja juuri siksi hänen tarinansa on niin kiinnostava.
Clara: No, and that's one reason her story is so interesting.
Hän oli oppinut joitakin kieliä koulussa, mutta ei kuvaillut itseään erityisen lahjakkaaksi kielten opiskelijaksi.
She had learned some languages at school, but she didn't describe herself as a remarkable language student.
Hänen vakava ja itsenäinen kieltenopiskelunsa alkoi oikeastaan vasta aikuisena.
Her serious independent language-learning journey really began as an adult.
Vuonna 1933 hän halusi parantaa mahdollisuuksiaan saada töitä, joten hän alkoi opiskella englantia omin päin.
In 1933 she wanted to improve her employment prospects, so she began teaching herself English.
Ben: Miten?
Ben: How?
Clara: Romaanin avulla.
Clara: With a novel.
Eikä kyseessä ollut mikään erityisesti oppijoille yksinkertaistettu kirja.
And not a specially simplified learner book.
Hän alkoi paneutua tiiviisti John Galsworthyn romaaniin.
She began working intensively with a novel by John Galsworthy.
Aluksi hän ymmärsi hyvin vähän. Myöhemmin hän kirjoitti, että viikon kuluttua hän alkoi päästä tekstistä jyvälle, noin kuukauden kuluttua hän ymmärsi sitä ja kahden kuukauden kuluttua hän jo nautti siitä.
At first she understood very little. She later wrote that after a week she was beginning to sense her way through the text, after about a month she could understand it, and after two months she was enjoying it.
Ben: Tuo kuulostaa joko innostavalta tai pelottavalta sen mukaan, mille sivulle olet itse jumittunut.
Ben: That sounds either inspiring or terrifying, depending on what page you're currently stuck on.
Clara: Luultavasti molemmilta.
Clara: Probably both.
Mutta tämä kertoo meille jotain tärkeää Lombista.
But this tells us something important about Lomb.
Hän pystyi sietämään sitä, ettei ymmärtänyt kaikkea.
She was willing to tolerate partial understanding.
Hän ei ajatellut, että jokainen sana pitäisi osata ennen kuin tekstistä voisi olla hyötyä.
She didn't think you had to know every word before a text became useful.
Ben: Se poikkeaa melkoisesti siitä, miten moni meistä oppi kieliä koulussa.
Ben: That's quite different from how many of us learned languages at school.
Luet kappaleen, pysähdyt jokaisen tuntemattoman sanan kohdalla, etsit sen sanakirjasta, kirjoitat sen muistiin ja olet kappaleen loppuun päästyäsi jo unohtanut, mistä siinä oli kyse.
You read a paragraph, stop at every unknown word, look it up, write it down, and by the time you reach the end you've forgotten what the paragraph was about.
Clara: Aivan.
Clara: Exactly.
Lomb käytti sanakirjoja. Hän ei vastustanut niitä lainkaan.
Lomb used dictionaries. She wasn't against them at all.
Hän ei kuitenkaan halunnut sanakirjan hallitsevan lukemista.
But she didn't want the dictionary to control the reading.
Kun hän aloitti uuden kirjan, hän yritti usein ensin päätellä merkityksen asiayhteydestä. Hän kirjasi hyödyllisiä sanoja muistiin lauseiden yhteydessä eikä irrallisina sanoina. Vasta myöhemmillä lukukerroilla hän tarkisti sanakirjasta useampia asioita, joita ei vieläkään ymmärtänyt.
When reading a new book, she often tried first to work out meaning from the context. She would record useful words together with sentences rather than as isolated items. Only on later readings would she look up more of what she still didn't understand.
Ben: Tarina tuli siis ensin ja koko sanaston hallinta myöhemmin.
Ben: So the story came first and complete vocabulary knowledge came later.
Clara: Se on hyvä tapa kuvailla asiaa.
Clara: That's a fair way to describe it.
Ja luettavan valinta oli hänelle valtavan tärkeää.
And the choice of what to read mattered enormously to her.
Yksi hänen yksinkertaisimmista suosituksistaan oli valita jotain, mikä todella kiinnostaa sinua.
One of her simplest recommendations was to choose something that genuinely interests you.
Salapoliisitarina, tekninen teksti, aikakauslehti – mikä tahansa, joka saa sinut jatkamaan.
A detective story, a technical text, a magazine, whatever pulls you forward.
Ben: Tuo kuulostaa lähes itsestään selvältä.
Ben: That sounds almost obvious.
Clara: Nykyään kyllä.
Clara: It does now.
Mutta sen taustalla on käytännöllinen oivallus.
But there's a practical insight underneath it.
Vaikea vieraskielinen teksti aiheuttaa kitkaa. Jos sinua ei kiinnosta, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu, lukeminen on erittäin helppo lopettaa.
A difficult foreign-language text creates friction. If you don't care what happens on the next page, it's very easy to stop.
Uteliaisuus antaa syyn jatkaa silloinkin, kun et ymmärrä kaikkea.
Curiosity gives you a reason to keep going even when your understanding is incomplete.
Lomb kirjoitti tästä hyvin suoraan. Hänen mielestään kiinnostus oli yksi niistä voimista, jotka auttoivat oppijaa niiden hetkien yli, jolloin itse kieli alkoi turhauttaa.
Lomb wrote very directly about this. Interest, in her view, was one of the forces that helped learners through those moments when the language itself became frustrating.
Ben: Eikä englanti ollut ainoa kieli, jonka hän oppi tällä tavalla.
Ben: And English wasn't the only language she learned that way.
Clara: Ei lähimainkaan.
Clara: Far from it.
Venäjän kieli tarjoaa toisen erinomaisen esimerkin.
Russian gives us another great example.
Vuonna 1941 Lomb päätti opetella venäjää.
In 1941, Lomb decided to learn Russian.
Hän löysi käytettyjen kirjojen liikkeestä vanhan kaksiosaisen venäjä–englanti-sanakirjan. Se oli julkaistu vuonna 1860 ja oli ilmeisesti varsin surkeassa kunnossa.
She found an old two-volume Russian-English dictionary in a secondhand bookshop. It had been published in 1860 and was apparently in pretty terrible condition.
Hän osti sen ja ryhtyi töihin.
She bought it and started working.
Ben: Eikö venäjän opiskeleminen Unkarissa vuonna 1941 ollut poliittisesti melko arkaluonteista?
Ben: Wasn't learning Russian in Hungary in 1941 politically rather awkward?
Clara: Erittäin.
Clara: Very much so.
Unkari ajautui yhä tiiviimmin akselivaltojen leiriin, joten venäjän avoin opiskeleminen saattoi herättää ei-toivottua huomiota.
Hungary was moving deeper into the Axis camp, so openly studying Russian could attract unwanted attention.
Lomb oli jo kehittänyt teksteihin perustuvan oppimistavan, josta oli hyötyä, koska virallisia opiskelumahdollisuuksia oli vähän.
Lomb had already developed a way of learning through texts, which became useful because formal opportunities were limited.
Hän kokeili venäläisen kirjallisuuden klassikoita mutta piti niitä aluksi liian vaikeina. Sitten hän löysi paljon helpomman romaanin ja työskenteli sen parissa.
She tried classic Russian literature but initially found it too difficult. Then she found a much easier novel and worked through that instead.
Myöhemmin hän jatkoi sodan aikana venäjänkielisten tekstien lukemista jopa äärimmäisen vaikeissa oloissa.
Later, during the war, she continued reading Russian even under extremely difficult circumstances.
Ben: Kyseessä ei siis ollut huolellisesti suunniteltu kielikurssi.
Ben: So this wasn't a carefully designed language course.
Clara: Ei sinne päinkään.
Clara: Not remotely.
Ja se on jälleen yksi hänen elämässään toistuva teema.
And that's another theme in her life.
Hän käytti kaikkea, mitä sattui löytämään.
She used what she could find.
Kirjoja, sanakirjoja, radiota, sanomalehtiä, keskusteluja ja teknisiä asiakirjoja.
Books, dictionaries, radio, newspapers, conversations, technical documents.
Hän kuvasi vierasta kieltä kerran linnaksi, jonka kimppuun pitäisi hyökätä joka suunnasta.
She once described a foreign language as something like a castle that should be attacked from every direction.
Ben: Se kuulostaa hyvin paljon Lombilta.
Ben: That's very Lomb.
Clara: Todellakin.
Clara: Very much so.
Ja se on tärkeää, sillä hänen filosofiansa ei ollut vain ”lue romaaneja ja unohda kaikki muu”.
And it matters because her philosophy wasn't simply "read novels and ignore everything else."
Hän myös kuunteli radiota, käytti sanakirjoja, hakeutui opettajien ja äidinkielisten puhujien seuraan, tutki rakenteita, käänsi tekstejä ja harjoitteli tietoisesti puhumista.
She also listened to radio, used dictionaries, sought teachers and native speakers, studied patterns, translated texts and deliberately practised speaking.
Hänen lähestymistapansa oli laaja.
Her approach was broad.
Ben: Entä kielioppi?
Ben: What about grammar?
Hänen tarinastaan kerrotussa tavallisessa versiossa hän käytännössä sivuutti kieliopin ja oppi kaiken luonnollisesti asiayhteydestä.
The usual retelling of her story is that she basically ignored grammar and learned everything naturally from context.
Clara: Se on liian yksinkertainen tulkinta.
Clara: That's too simple.
Hän ei pitänyt ajatuksesta, että kielten oppimisen pitäisi alkaa ja päättyä sanalistojen ulkoa opetteluun ja kielioppisääntöjen pänttäämiseen.
She disliked the idea that language learning should begin and end with memorising vocabulary lists and digesting grammar rules.
Hän halusi mieluummin löytää rakenteita itse kielestä ja käyttää sitten kielioppia apuna näkemänsä ymmärtämisessä.
She preferred discovering patterns through the language itself and then using grammar to help make sense of what she was seeing.
Hän ei siis väittänyt kielioppia hyödyttömäksi.
So she wasn't saying that grammar is useless.
Hän muutti asioiden tärkeysjärjestystä.
She was changing the order of importance.
Ensin kieli, analyysi sen tukena.
Language first, analysis in support of it.
Ben: Tuo tuntuu tärkeältä erolta.
Ben: That feels like an important distinction.
Clara: Sitä se on.
Clara: It is.
On myös muistettava, että Lomb kuvaili sitä, mikä toimi hänelle useiden vuosien aikana.
We should also remember that Lomb was describing what worked for her over many years.
Hänen kirjansa eivät ole kontrolloituja tieteellisiä kokeita.
Her books aren't controlled scientific experiments.
Jotkin hänen ajatuksistaan sopivat hyvin yhteen sen kanssa, mistä kieltenopettajat ja tutkijat keskustelevat nykyään. Toiset taas ovat yksinkertaisesti poikkeuksellisen kokeneen oppijan havaintoja.
Some of her ideas fit comfortably with things language teachers and researchers discuss today. Others are simply the observations of an exceptionally experienced learner.
Hänestä tekee kiehtovan se, että hän esitti jatkuvasti käytännöllisiä kysymyksiä.
What makes her fascinating is that she kept asking practical questions.
Mikä pitää yllä kiinnostustani?
What keeps me interested?
Mikä saa minut pelkäämään puhumista?
What makes me afraid to speak?
Miten voin sovittaa tämän kielen osaksi elämääni?
How can I fit this language into my life?
Mitä voin päätellä asiayhteydestä ennen kuin etsin selitystä?
What can I learn from context before reaching for an explanation?
Ben: Tästä pääsemmekin hänen kuuluisaan kaavaansa.
Ben: Which brings us to her famous equation.
Clara: Kyllä.
Clara: Yes.
Lopulta Lomb tiivisti näkemyksensä kieltenoppimisen onnistumisesta tarkoituksellisen yksinkertaiseksi kaavaksi.
Lomb eventually expressed her view of language-learning success with a deliberately simple formula.
Kun käytetty aika ja motivaatio lasketaan yhteen ja jaetaan estoilla, saadaan tulos.
Invested time plus motivation, divided by inhibition, gives the result.
Ben: Tuo on hyvin kemistille ominainen tapa toimia.
Ben: That's a very chemist-like thing to do.
Clara: Niin on.
Clara: It is.
Ja hän tiesi varsin hyvin, ettei ihmisen oppimista voi kirjaimellisesti tiivistää yhtälöksi.
And she knew perfectly well that human learning couldn't literally be reduced to an equation.
Oleellista oli näiden tekijöiden keskinäinen suhde.
The point was the relationship between those factors.
Vietä enemmän merkityksellistä aikaa kielen parissa.
Spend more meaningful time with the language.
Vahvista syytäsi oppia sitä.
Have a stronger reason to learn it.
Ja vähennä estoja, joiden vuoksi et käytä kieltä käytännössä.
And reduce the inhibition that stops you from actually using it.
Ben: Mitä hän tarkalleen tarkoitti estoilla?
Ben: What exactly did she mean by inhibition?
Clara: Yksi tärkeä osa niitä oli virheiden pelko.
Clara: One important part was fear of making mistakes.
Tiedät varmasti tunteen.
You know the feeling.
Tiedät suurin piirtein, mitä haluat sanoa, mutta et ole varma lauseen oikeellisuudesta, joten et sano mitään.
You know roughly what you want to say, but you're not sure the sentence is correct, so you say nothing.
Lombin mielestä tästä epäröinnistä saattoi tulla vakava este.
For Lomb, that hesitation could become a serious obstacle.
Hän uskoi, että epätäydelliselläkin viestinnällä oli arvoa.
She believed that imperfect communication still had value.
Ben: Tästä on peräisin hänen kuuluisa lausahduksensa.
Ben: That's where her famous line comes from.
Clara: Kyllä.
Clara: Yes.
Hän sanoi mielellään, että kielet ovat ainoa asia, joka kannattaa osata huonostikin.
She liked to say that languages were the only thing worth knowing even poorly.
Ja lausahduksen taustalla oleva ajatus on kiinnostavampi kuin itse lainaus.
And the idea behind that line is more interesting than the quote itself.
Jos osaat italiaa vain puutteellisesti mutta pystyt sen avulla kysymään, mikä juna menee Milanoon, kielestä on jo ollut hyötyä.
If your Italian is imperfect but it helps you ask which train goes to Milan, the language has already done something useful.
Kieliopillisesti epätäydellinen lause voi silti yhdistää kaksi ihmistä.
A grammatically imperfect sentence can still connect two people.
Ben: Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö virheillä olisi merkitystä.
Ben: Which doesn't mean mistakes don't matter.
Clara: Aivan.
Clara: Exactly.
Lomb halusi, että hänen virheitään korjattiin. Hän arvosti opettajia ja puhujia, jotka pystyivät korjaamaan häntä.
Lomb wanted corrections. She valued teachers and speakers who could correct her.
Tarkoituksena ei ollut ylistää virheitä.
The point wasn't to celebrate mistakes.
Tarkoituksena oli estää niiden pelkoa tukahduttamasta viestintää.
It was not to let the fear of them prevent communication.
Se on aivan eri asia.
That's a very different idea.
Ben: Itsevarmuus ei siis tarkoittanut sen teeskentelemistä, että on oikeassa.
Ben: So confidence wasn't pretending you were correct.
Clara: Aivan.
Clara: Right.
Se tarkoitti halua yrittää, huomata olleensa väärässä, korjata suuntaa ja jatkaa.
It was being willing to try, discover that you were wrong, adjust, and continue.
Ben: Mainitsit kaavassa myös motivaation. Tarkoittiko hän sellaista motivaatiota, jossa pakotat itsesi opiskelemaan joka ilta, koska olet ostanut kalliin kurssin?
Ben: You mentioned motivation in the equation too. Did she mean the kind of motivation where you make yourself study every night because you've bought an expensive course?
Clara: Ei aivan.
Clara: Not quite.
Lombille motivaatio oli usein hyvin konkreettista.
For Lomb, motivation was often very concrete.
Hän opiskeli englantia osittain siksi, että tarvitsi töitä.
She learned English partly because she needed work.
Hän alkoi opiskella japania, koska oli ottanut hoitaakseen melko kunnianhimoisen tehtävän: japaninkielisen kemian patentin kääntämisen aikana, jolloin japanin opettajan tai oppikirjan löytäminen Unkarista oli erittäin vaikeaa.
She began Japanese because she had taken on the rather ambitious task of translating a Japanese chemical patent at a time when finding a Japanese teacher or textbook in Hungary was extremely difficult.
Myös uteliaisuudella oli merkitystä.
Her curiosity mattered too.
Hän nautti aidosti kielen muodostaman arvoituksen ratkaisemisesta.
She genuinely enjoyed solving the puzzle of a language.
Ben: Motivaation ei siis tarvinnut olla mikään suuri, koko elämän kestävä unelma.
Ben: So motivation wasn't necessarily some grand lifelong dream.
Clara: Aivan.
Clara: Exactly.
Se saattoi olla ammatillinen tarve, uteliaisuus, kirja, jonka halusit ymmärtää, ihminen, jonka kanssa halusit puhua, tai yksinkertaisesti oivaltamisen ilo.
It could be professional necessity, curiosity, a book you wanted to understand, a person you wanted to speak with, or simply the pleasure of figuring something out.
Hän pyrki myös yhdistämään kielten oppimisen muuhun elämään sen sijaan, että olisi tehnyt siitä täysin erillisen velvollisuuden.
And she tried to connect language learning with the rest of life rather than making it a completely separate duty.
Ben: Tästä pääsemmekin toiseen häneen yhdistettyyn neuvoon: päivittäiseen kosketukseen kielen kanssa.
Ben: Which leads into another piece of advice associated with her. Daily contact.
Clara: Kyllä.
Clara: Yes.
Yksi Lombin käytännön ehdotuksista oli viettää joka päivä jonkin verran aikaa kielen parissa.
One of Lomb's practical suggestions was to spend some time with the language every day.
Jos aikaa oli vähän, hän ehdotti ainakin kymmenen minuutin monologin yrittämistä.
If time was short, she suggested at least trying a ten-minute monologue.
Se on aivan eri asia kuin väittää kymmenen minuutin olevan jokin tieteellisesti täydellinen annos.
That's quite different from claiming that ten minutes is some scientifically perfect dose.
Ben: Ei siis mitään taika-ajastinta.
Ben: So no magical timer.
Clara: Ei.
Clara: No.
Hänen tärkeämpi ajatuksensa oli jatkuvuus.
Her larger point was continuity.
Älä pysy pitkiä aikoja erossa kielestä vain siksi, ettet ehdi järjestää kunnollista opiskelutuokiota.
Don't disappear from the language for long periods just because you can't fit in a serious study session.
Vaihda tarvittaessa tekemistä.
Change the activity if necessary.
Lue jotain.
Read something.
Kuuntele.
Listen.
Käy mielessäsi läpi lyhyt monologi.
Think through a little monologue.
Selaa sanakirjaa.
Look through a dictionary.
Pidä yhteys kieleen elävänä.
Keep the relationship with the language alive.
Ben: Puhuiko hän todella itselleen?
Ben: Did she really talk to herself?
Clara: Hän suositteli lämpimästi monologeiksi tai sisäisiksi monologeiksi kutsumaansa harjoittelua.
Clara: She strongly recommended what she called monologues or inner monologues.
Hänen mielestään oppijoiden piti harjoitella ajatusten muotoilemista opiskelemallaan kielellä silloinkin, kun lähistöllä ei ollut ketään, jolle puhua.
She thought learners should practise constructing thoughts in the language even when there was nobody around to talk to.
Tästä on hyötyä hyvin käytännöllisestä syystä.
That's useful for a very practical reason.
Keskustelussa sinulla ei ole rajattomasti aikaa muodostaa jokaista lausetta.
Conversation doesn't give you unlimited time to build every sentence.
Kun harjoittelet yksin, huomaat, mitä osaat ilmaista ja missä kohdissa jäät jumiin.
Practising on your own lets you notice what you can express and where you get stuck.
Ben: Sen sijaan, että odottaisin oikeaa keskustelua ja huomaisin vasta silloin, ettei minulla ole aavistustakaan, miten kertoisin, mitä tein eilen.
Ben: So rather than waiting for a real conversation to discover that I have absolutely no idea how to explain what I did yesterday.
Clara: Juuri niin.
Clara: Precisely.
Voit huomata ongelman turvallisesti omassa keittiössäsi.
You can discover that problem safely in your kitchen.
Ja sitten voit etsiä tarvitsemasi sanat ja ilmaukset.
And then you can find the missing language.
Ben: Tässä kaikessa on jotain viehättävän arkista.
Ben: There's something appealingly unglamorous about all this.
Lue kirja.
Read a book.
Käytä sanakirjaa, kun siitä on apua.
Use a dictionary when it helps.
Kuuntele radiota.
Listen to the radio.
Puhu itsellesi.
Talk to yourself.
Jatka eteenpäin.
Keep going.
Clara: Se on yksi syy siihen, miksi pidän Lombista niin paljon.
Clara: That's one of the reasons I like Lomb so much.
Hänen saavutuksensa olivat poikkeuksellisia, mutta hänen neuvonsa eivät yleensä olleet.
Her achievements were extraordinary, but her advice usually wasn't.
Hän ei tarjonnut oppijoille salaista tekniikkaa, joka olisi tehnyt kielen oppimisesta vaivatonta.
She didn't give learners a secret technique that would make a language effortless.
Hän korosti aikaa, uteliaisuutta, sinnikkyyttä ja halua toimia keskeneräisillä tiedoilla.
She emphasized time, curiosity, persistence and willingness to work with incomplete knowledge.
Ben: Ja halua näyttää välillä hieman hölmöltä.
Ben: And willingness to look slightly foolish sometimes.
Clara: Ehdottomasti.
Clara: Absolutely.
Mutta vielä yhdessä asiassa meidän pitää mielestäni olla tarkkoja.
But there's one more thing I think we should be careful about.
On houkuttelevaa pitää Lombin elämää todisteena siitä, että kuka tahansa voi oppia kuusitoista kieltä, kunhan käyttää oikeaa menetelmää.
It's tempting to turn Lomb's life into proof that anybody can learn sixteen languages if they just use the right method.
Se ei oikeastaan ole tarinan opetus.
That's not really the lesson.
Ben: Koska hän oli selvästi poikkeuksellinen ihminen.
Ben: Because she was clearly an unusual person.
Clara: Erittäin poikkeuksellinen.
Clara: Very unusual.
Hän oli poikkeuksellisen sinnikäs ja älyllisesti utelias ja työskenteli kielten parissa ammatikseen vuosikymmenten ajan.
She was extraordinarily persistent, intellectually curious and spent decades working professionally with languages.
Hänen elämänsä osoittaa, mitä yksi poikkeuksellinen aikuisena oppinut ihminen saavutti.
Her life demonstrates what one remarkable adult learner achieved.
Se ei tarkoita, että jokainen pääsisi samaan pisteeseen.
It doesn't tell us that everyone will reach the same destination.
Se kuitenkin kyseenalaistaa ajatuksen, jonka mukaan määrätietoinen kielten oppiminen kuuluisi vain ihmisille, jotka olivat jo lapsena selvästi lahjakkaita siinä.
What it does challenge is the idea that serious language learning belongs only to people who were obviously gifted at it from childhood.
Ben: Varsinkin kun hän rakensi suuren osan tästä osaamisesta vasta aikuisena.
Ben: Especially because she started building much of this as an adult.
Clara: Aivan.
Clara: Exactly.
Ja hän jatkoi oppimista vuosikymmenten ajan.
And she continued learning for decades.
Se saattaa olla hänen tarinansa rohkaisevin osa.
That may be the part of her story I find most encouraging.
Hän ei pitänyt kielten oppimista vaiheena, joka suoritetaan loppuun.
She didn't treat language learning as a phase you complete.
Se pysyi osana hänen elämäänsä koko hänen elämänsä ajan.
It remained something she did throughout her life.
Ben: Jos Kató Lomb istuisi nyt tässä kanssamme, mitä luulet hänen sanovan oppijalle, joka on opiskellut kuusi kuukautta ja kokee edistyvänsä auttamattoman hitaasti?
Ben: If Kató Lomb were sitting here with us, what do you think she'd tell a learner who's been studying for six months and feels hopelessly slow?
Clara: En tietenkään voi puhua hänen puolestaan.
Clara: I obviously can't speak for her.
Hänen kirjoitustensa perusteella uskon kuitenkin, että hän esittäisi joitakin hyvin käytännöllisiä kysymyksiä.
But based on her writing, I suspect she'd ask some very practical questions.
Vietätkö tarpeeksi aikaa kielen parissa?
Are you spending enough time with the language?
Työskenteletkö sellaisten asioiden parissa, jotka aidosti kiinnostavat sinua?
Are you working with things that genuinely interest you?
Vaaditko itseltäsi kaiken ymmärtämistä liian varhain?
Are you expecting yourself to understand everything too soon?
Ja pelkäätkö virheitä niin paljon, että välttelet juuri sitä harjoittelua, jota tarvitset?
And are you so afraid of making mistakes that you're avoiding the very practice you need?
Ben: Tuo on melko epämukava tarkistuslista.
Ben: That's a rather uncomfortable checklist.
Clara: Hyödylliset listat usein ovat.
Clara: The useful ones often are.
Ben: Miten tiivistäisit hänen lähestymistapansa tekemättä siitä taas yhtä internetreseptiä sujuvaan kielitaitoon?
Ben: So how would you summarize her approach without turning it into another internet recipe for fluency?
Clara: Pysy uteliaana.
Clara: Stay curious.
Vietä oikeasti aikaa kielen parissa.
Spend real time with the language.
Lue asioita, jotka todella haluat ymmärtää.
Read things you actually want to understand.
Hyödynnä asiayhteyttä, mutta käytä sanakirjoja ja selityksiä, kun tarvitset niitä.
Use context, but use dictionaries and explanations when you need them.
Palaa kielen pariin säännöllisesti.
Return to the language regularly.
Harjoittele kielen tuottamista sen sijaan, että odottaisit täydellisyyttä.
Practise producing it instead of waiting until you feel perfect.
Äläkä sekoita puutteellista kielitaitoa hyödyttömään kielitaitoon.
And don't confuse imperfect language with useless language.
Ben: Tuo on huomattavasti parempi kuin ”polyglotti oppii kuusitoista kieltä yhdellä oudolla niksillä”.
Ben: That's considerably better than "polyglot learns sixteen languages with one weird trick."
Clara: Paljon parempi.
Clara: Much better.
Ja paljon lähempänä häntä itseään.
And much closer to the woman herself.
Ben: Clara, ymmärrän hyvin, miksi ihailet häntä.
Ben: Clara, I can see why you're a fan.
Clara: Varoitin sinua jo alussa.
Clara: I warned you at the beginning.
Ben: Kató Lomb oli kemisti, kääntäjä, tulkki ja koko elämänsä ajan kieliä opiskellut ihminen. Hänen hyödyllisin perintönsä saattaa kuitenkin olla paljon yksinkertaisempi.
Ben: Kató Lomb was a chemist, translator, interpreter and lifelong language learner. But perhaps her most useful legacy is much simpler.
Kielten oppimisen ei tarvitse alkaa lahjakkuudesta tai täydellisyydestä.
Languages don't have to begin with talent or perfection.
Se voi alkaa uteliaisuudesta ja halusta jatkaa eteenpäin.
They can begin with curiosity and the willingness to keep going.
Clara: Luulen, että hän olisi pitänyt tuosta.
Clara: I think she would have liked that.
Ben: Kiitos, Clara.
Ben: Clara, thank you.
Clara: Ilo oli minun.
Clara: My pleasure.