Monet kielioppiselitykset tuntuvat sekavilta, koska niissä sekoitetaan kaksi eri kysymystä:

  1. Millainen sana tai ilmaus tämä on?
  2. Mikä tehtävä sillä on juuri tässä lauseessa?

Ensimmäinen kysymys koskee sanaluokkia, joiden perinteinen englanninkielinen nimitys on parts of speech.

Toinen koskee lauseenjäsentehtäviä, syntaktisia tehtäviä tai kieliopillisia suhteita.

Näiden kahden tason eron ymmärtäminen antaa sinulle yhden hyödyllisimmistä lähtökohdista kieliopin oppimiseen – ei vain englannissa vaan kielissä yleisemminkin.

Kaksi eri kysymystä: mikä se on ja mitä se tekee?

Tarkastele sanaa Daniel näissä lauseissa:

Daniel called Sarah.
Sarah called Daniel.
Sarah spoke to Daniel.
This is Daniel’s book.

Sana Daniel on jokaisessa esimerkissä erisnimi. Sen sanaluokka ei ole muuttunut.

Sen tehtävä lauseessa on kuitenkin muuttunut:

  • ensimmäisessä lauseessa Daniel on subjekti;
  • toisessa se on objekti;
  • kolmannessa se on osa prepositiolauseketta;
  • neljännessä se ilmaisee omistajan.

Tästä näet keskeisen eron:

  • sanaluokka kertoo, millainen kielellinen yksikkö jokin on;
  • lauseenjäsentehtävä kertoo, mitä kyseinen yksikkö tekee tietyssä lauseessa.

Nämä kaksi tasoa liittyvät toisiinsa, mutta ne eivät ole sama asia.

Substantiivi toimii usein subjektina tai objektina, mutta se voi olla myös osa täydennystä, määritettä tai prepositiolauseketta. Adjektiivi määrittää usein substantiivia, mutta se voi olla myös tärkeä osa predikaattia.

Vertaa:

the tired student
The student is tired.

Molemmissa lauseissa tired on adjektiivi. Ensimmäisessä se määrittää substantiivia student. Toisessa se kuvaa subjektia verbin is välityksellä.

1. Sanaluokat: millaisesta yksiköstä on kyse?

Sanaluokka kokoaa yhteen sanoja niiden kieliopillisen käyttäytymisen perusteella.

Merkitys auttaa luokittelussa, mutta pelkkä merkitys ei riitä. Kielitieteilijät tarkastelevat myös esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Millaisia muotoja sana voi saada?
  • Missä kohdissa lausetta se voi esiintyä?
  • Mitä muita sanoja sen kanssa voi esiintyä?
  • Millaisia lausekkeita se voi muodostaa?

Esimerkiksi englannin substantiivit voivat usein esiintyä artikkelin jäljessä:

a book
the house

Monilla on myös monikkomuoto:

book → books
house → houses

Englannin verbit käyttäytyvät eri tavalla. Ne voivat usein taipua aikamuodon tai kongruenssin mukaan:

call → called
work → works
be → is, are, was, were

Perinteinen englanninkielinen termi part of speech on yhä laajasti käytössä etenkin opetuksessa. Nykyaikaisessa kielitieteessä suositaan usein termejä word class eli sanaluokka tai lexical category eli leksikaalinen kategoria.

Tärkeimmät sanaluokat

Tarkka luokittelu vaihtelee kielioppiperinteestä toiseen, mutta seuraavat luokat ovat erityisen hyödyllisiä kielenoppijalle.

Substantiivit

Substantiivit viittaavat tyypillisesti ihmisiin, eläimiin, esineisiin, paikkoihin, tapahtumiin, aineisiin tai abstrakteihin käsitteisiin.

Sarah, teacher, dog, city, water, meeting, freedom

Substantiivit voivat usein toimia subjekteina tai objekteina:

Sarah opened the door.
Sarah opened the door.

Substantiivi ei kuitenkaan ole automaattisesti subjekti tai objekti. Se riippuu lauseesta.

Verbit

Verbit ilmaisevat tyypillisesti toimintaa, tapahtumia, prosesseja, tiloja tai suhteita.

run, call, happen, change, know, exist, be

Verbit muodostavat yleensä englanninkielisen lauseen kieliopillisen ytimen:

Sarah called Daniel.
The weather changed.
Daniel knows the answer.

Kaikki verbit eivät kuitenkaan kuvaa tarkoituksellista toimintaa. Esimerkiksi know, belong, exist ja seem kuvaavat toiminnan sijaan tiloja tai suhteita.

Adjektiivit

Adjektiivit ilmaisevat tyypillisesti ominaisuuksia, laatuja tai luokituksia.

tall, interesting, difficult, wooden, international

Ne voivat määrittää substantiiveja:

an interesting book

Ne voivat esiintyä myös kopulaverbien, kuten be, seem tai become, jäljessä:

The book is interesting.
The task seems difficult.

Adverbit

Adverbit muodostavat moninaisen sanaluokan. Ne voivat ilmaista aikaa, paikkaa, tapaa, astetta, toistuvuutta tai puhujan asennetta.

yesterday, here, slowly, very, often, probably

Esimerkkejä:

Sarah arrived yesterday.
Daniel spoke slowly.
The answer is probably correct.

Kaikki -ly-loppuiset sanat eivät ole adverbeja, eivätkä kaikki adverbit ole -ly-loppuisia.

friendly — adjektiivi
fast — adjektiivi tai adverbi
often — adverbi

Pronominit

Pronominit viittaavat ihmisiin, asioihin, ryhmiin tai ajatuksiin nimeämättä niitä uudelleen.

I, you, she, he, it, we, they, someone, who, this

Vertaa:

Sarah called Daniel.
She called him.

Englannin pronominit ovat erityisen havainnollisia, sillä jotkin niistä muuttavat muotoaan kieliopillisen tehtävänsä mukaan:

she called him
he called her

Muotojen she ja her ero auttaa tunnistamaan, kumpi on subjekti ja kumpi objekti.

Determinatiivit

Determinatiivit esiintyvät substantiivilausekkeiden alussa. Ne auttavat täsmentämään, ketä tai mitä tarkoitetaan, kuinka monta niitä on tai kenen ne ovat.

a, the, this, those, my, every, some, three

Esimerkkejä:

the book
my phone
those students
three questions

Perinteiset koulukieliopit luokittelevat osan näistä sanoista toisinaan adjektiiveiksi tai pronomineiksi. Nykyaikaiset englannin kieliopit käsittelevät determinatiiveja usein omana luokkanaan, koska ne käyttäytyvät eri tavalla kuin tavalliset adjektiivit.

Prepositiot

Prepositiot ilmaisevat suhteita, jotka liittyvät esimerkiksi paikkaan, aikaan, suuntaan, syyhyn, keinoon tai seurassa olemiseen.

in, on, at, with, from, to, because of, under

Esimerkkejä:

in the room
after lunch
with Daniel
because of the weather

Prepositio aloittaa yleensä prepositiolausekkeen:

Sarah spoke to Daniel.
They met after work.

Konjunktiot

Konjunktiot yhdistävät sanoja, lausekkeita tai lauseita.

and, but, or, because, although, if

Esimerkkejä:

Sarah and Daniel
tired but happy
We stayed inside because it was raining.

Apuverbit

Apuverbit auttavat muodostamaan kysymys- ja kieltolauseita sekä ilmaisemaan aikamuotoa, aspektia, aktiivia ja passiivia sekä modaalisuutta.

be, have, do, can, may, must, will

Esimerkkejä:

Sarah is working.
Daniel has finished.
Did Sarah call?
You must leave.

Sanat kuten be, have ja do voivat toimia joko apuverbeinä tai pääverbeinä:

Sarah has finished. — apuverbi
Sarah has a car. — pääverbi

Partikkelit ja muut kieliopilliset sanat

Englannissa on myös pieniä sanoja, joiden käyttäytyminen ei aina sovi suoraan perinteisiin luokkiin.

Tällaisia ovat esimerkiksi fraasiverbien partikkelit:

turn off
give up
look after

Sama muoto voi kuulua eri käyttötavoissa eri luokkiin:

She walked up the hill. — prepositio
She stood up. — partikkeli tai adverbi analyysitavan mukaan

Tämä on yksi syy siihen, miksi kieliopilliset luokat eivät aina ole niin yksinkertaisia kuin koulun sanaluokkaluettelot antavat ymmärtää.

Interjektiot ja vastaussanat

Interjektiot voivat ilmaista reaktioita, tunteita, tervehdyksiä tai vastauksia keskustelussa.

oh, wow, ouch, hello, yes, no

Ne voivat muodostaa kokonaisen lausuman yksinään:

Wow!
Yes.
Hello!

Ne liittyvät usein vain löyhästi ympäröivän lauseen kieliopilliseen rakenteeseen.

2. Lauseenjäsentehtävät: mitä yksikkö tekee lauseessa?

Lauseenjäsentehtävä kuvaa sitä, miten sana, lauseke tai lause liittyy lauseen muihin osiin.

On tärkeää huomata, että lauseenjäsentehtävissä toimivat yksittäisten sanojen lisäksi yleensä kokonaiset lausekkeet.

Tässä lauseessa:

The new student from Spain answered the question.

Subjekti ei ole pelkkä sana student. Koko substantiivilauseke the new student from Spain toimii subjektina.

Lauseenjäsentehtävien nimitykset vaihtelevat jonkin verran perinteisen kieliopin ja nykyaikaisen kielitieteen välillä. Seuraavat käsitteet antavat sinulle hyödyllisen perustan oppimiseen.

Subjekti

Subjekti on lauseen osa, jolla on keskeinen kieliopillinen suhde verbiin tai predikaattiin.

Englannin väitelauseissa se esiintyy usein ennen verbiä:

Sarah called Daniel.
The window broke.
This book is useful.

Subjekti ilmaisee usein sen, kuka tai mikä suorittaa toiminnan:

Daniel opened the door.

Tämä ei kuitenkaan ole kattava määritelmä.

Subjekti voi viitata myös johonkuhun tai johonkin, joka:

  • kokee jonkin tapahtuman;
  • siirtyy tilasta toiseen;
  • on kuvailun kohteena;
  • vain on olemassa tai osallistuu tilanteeseen.

Esimerkkejä:

Sarah heard a noise.
The glass broke.
Daniel is tired.
The problem still exists.

Sarah ei kuule ääntä tarkoituksellisesti. Lasi ei hajoa tarkoituksellisesti. Silti Sarah ja lasi ovat lauseidensa kieliopillisia subjekteja.

Oppimisen kannalta luotettavampi määritelmä on:

Subjekti on lauseen osa, jonka ympärille lause rakentuu kieliopillisesti ja josta predikaatti kertoo jotakin.

Tämäkin on likimääräinen määritelmä, sillä subjektit käyttäytyvät eri kielissä eri tavoin. Se on silti tarkempi kuin väite, jonka mukaan subjekti on aina ”se, joka suorittaa toiminnan”.

Predikaatti

Predikaatti ilmaisee sen, mitä lause kertoo subjektista.

Lauseessa:

Sarah called Daniel.

predikaatti on:

called Daniel

Lauseessa:

Daniel is tired.

predikaatti on:

is tired

Perinteisessä kieliopissa termiä predikaatti käytetään toisinaan suppeammassa merkityksessä verbistä tai verbilausekkeesta. Nykyaikaisessa analyysissa sillä tarkoitetaan usein koko sitä lauseen osaa, joka jää jäljelle, kun subjekti jätetään pois.

Predikaatti voi ilmaista:

  • toimintaa;
  • tapahtumaa;
  • tilaa;
  • ominaisuutta;
  • identiteettiä;
  • suhdetta.

Esimerkkejä:

Sarah ran home.
The window broke.
Daniel knows the answer.
Sarah is tired.
Daniel is a teacher.

Olennainen tieto ei aina sisälly pelkkään verbiin.

Lauseessa:

Daniel is a teacher.

verbi is yhdistää subjektin kuvaukseen a teacher. Ilmaus a teacher välittää suuren osan lauseen leksikaalisesta merkityksestä.

Objekti

Objekti on lauseke, joka liittyy läheisesti verbiin ja viittaa tyypillisesti henkilöön tai asiaan, johon tapahtuma vaikuttaa.

Sarah called Daniel.
Daniel opened the window.
They discussed the problem.

Englannissa erotetaan yleensä suorat objektit ja epäsuorat objektit.

Suora objekti

Suora objekti ilmaisee tyypillisesti henkilön tai asian, johon tapahtuma suorimmin vaikuttaa, joka havaitaan tai luodaan tai joka muuten liittyy tapahtumaan välittömästi.

Sarah opened the door.
Daniel read the article.
They built a house.

Epäsuora objekti

Epäsuora objekti viittaa usein vastaanottajaan tai hyötyjään.

Sarah gave Daniel the book.

Tässä:

  • Daniel on epäsuora objekti;
  • the book on suora objekti.

Englannissa samankaltaisen suhteen voi usein ilmaista prepositiolausekkeella:

Sarah gave the book to Daniel.

Nämä kaksi rakennetta ovat merkitykseltään samankaltaisia, mutta kieliopillisesti ne eivät ole täysin samanlaisia.

Täydennys

Täydennys täydentää verbin, adjektiivin, substantiivin tai lauseen edellyttämää merkitystä.

Vertaa:

Daniel became a teacher.
Sarah seems tired.
They put the book on the table.

Näissä esimerkeissä lihavoidut ilmaukset eivät ole tavallisia suoria objekteja.

  • a teacher kertoo, mikä Daniel on;
  • tired kuvaa Sarahia;
  • on the table ilmaisee verbin put edellyttämän sijainnin.

Täydennys on laaja käsite, ja kielioppikirjat käyttävät sitä hieman eri tavoin. Oppijana sinun kannattaa muistaa ennen kaikkea, että täydennys liittyy tiiviisti toiseen lauseen osaan, joka edellyttää sitä tai sallii sen käytön.

Määrite

Määrite antaa lisätietoa toisesta yksiköstä.

the old house
a book about language
the student who arrived late

Määritteet voivat kuvata:

  • ominaisuuksia;
  • määriä;
  • sijainteja;
  • omistusta;
  • identiteettiä;
  • muita olosuhteita.

Ne voivat olla yksittäisiä sanoja, lausekkeita tai lauseita.

Adverbiaali

Adverbiaali antaa tietoa tapahtuman tai tilan olosuhteista.

Se voi ilmaista:

  • aikaa;
  • paikkaa;
  • tapaa;
  • syytä;
  • tarkoitusta;
  • toistuvuutta;
  • kestoa;
  • ehtoa;
  • astetta.

Esimerkkejä:

Sarah called yesterday.
They met in Budapest.
Daniel answered very carefully.
We stayed home because of the storm.
She studies to improve her English.

Adverbiaalin ei tarvitse olla adverbi.

Se voi olla:

  • adverbi: yesterday;
  • prepositiolauseke: in Budapest;
  • substantiivilauseke: last week;
  • lause: because it was raining.

Tämä on toinen selkeä esimerkki sanaluokan ja lauseenjäsentehtävän erosta.

Yesterday on adverbi, joka toimii adverbiaalina.

In Budapest on prepositiolauseke, joka toimii adverbiaalina.

Last week on substantiivilauseke, joka toimii adverbiaalina.

Erityyppiset ilmaukset voivat toimia samassa lauseenjäsentehtävässä.

Sanaluokka ja lauseenjäsentehtävä eivät vastaa toisiaan yksi yhteen

Voi tuntua houkuttelevalta opetella yksinkertaisia vastinpareja, kuten:

  • substantiivi = subjekti;
  • adjektiivi = määrite;
  • adverbi = adverbiaali;
  • verbi = predikaatti.

Nämä yhteydet ovat tavallisia, mutta ne eivät ole ehdottomia sääntöjä.

Substantiivilauseke voi toimia subjektina:

The new manager arrived.

Se voi toimia objektina:

We met the new manager.

Se voi toimia täydennyksenä:

Sarah became the new manager.

Se voi toimia jopa adverbiaalina:

We met last Monday.

Adjektiivi voi määrittää substantiivia:

a quiet room

tai esiintyä osana predikaattia:

The room is quiet.

Prepositiolauseke voi määrittää substantiivia:

the book on the table

tai toimia adverbiaalina:

The book is on the table.

Muodon ja tehtävän suhde on siis joustava:

Sama sanaluokka voi toimia useissa tehtävissä, ja samaa tehtävää voivat hoitaa monentyyppiset lausekkeet.

Tämä periaate on paljon hyödyllisempi kuin yksi yhteen vastaavien nimitysten ulkoa opettelu.

Sanan luokka ei aina ole pysyvä

Sanaluokkaa voi olla hyödyllistä ajatella ”sanakirjatason” tietona, mutta vertauksella on rajansa.

Samalla kirjoitusasulla voi olla useampi kuin yksi kieliopillinen käyttötapa.

Tarkastele englannin sanaa call:

I received a call. — substantiivi
Please call me. — verbi

Tai sanaa email:

I sent an email. — substantiivi
Please email the document. — verbi

Tai sanaa clean:

a clean room — adjektiivi
Please clean the room. — verbi

Tai sanaa fast:

a fast car — adjektiivi
The car moved fast. — adverbi

Englannissa sana voi usein siirtyä sanaluokasta toiseen ilman näkyvää päätettä. Kielitieteilijät kutsuvat tätä prosessia usein konversioksi tai nollajohdoksi.

Siksi tarkin kysymys ei aina ole:

Mihin sanaluokkaan tämä sana kuuluu?

Usein parempi kysymys on:

Minkä sanaluokan edustajana tämä muoto esiintyy tässä lauseessa?

Sanakirja voikin luetella saman kirjoitusasun usean eri sanaluokan kohdalla.

Subjekti ei ole sama asia kuin agentti

Yksi kieliopin tärkeimmistä erotteluista on kieliopillisen tehtävän ja semanttisen roolin välinen ero.

Kieliopillinen tehtävä kuvaa lauseen rakennetta:

  • subjekti;
  • objekti;
  • täydennys.

Semanttinen rooli kuvaa sitä, miten osallistuja liittyy tapahtumaan:

  • agentti: tarkoituksellisesti toimiva tekijä;
  • kokija: henkilö, joka havaitsee tai tuntee;
  • patientti: osallistuja, johon tapahtuma vaikuttaa;
  • vastaanottaja: henkilö, joka saa jotakin;
  • instrumentti eli väline: asia, jonka avulla toiminta suoritetaan.

Tarkastele lausetta:

Daniel opened the door.

Daniel on sekä:

  • kieliopillinen subjekti;
  • semanttinen agentti.

Vertaa nyt tähän:

Daniel heard a noise.

Daniel on edelleen kieliopillinen subjekti, mutta semanttisesti hän on kokija eikä tarkoituksellisesti toimiva agentti.

Tarkastele seuraavaksi tätä:

The door opened.

Ovi on subjekti, mutta se ei ole agentti.

Entä tässä:

The door was opened by Daniel.

Ovi on nyt kieliopillinen subjekti, vaikka Daniel on edelleen semanttinen agentti.

Tämä ero selittää, miksi määritelmä ”subjekti on se, joka tekee jotakin” toimii joissakin aloittelijoille suunnatuissa esimerkeissä mutta ei yleisenä määritelmänä.

Kieliopillinen ydin ei aina ole yksinkertainen toimintaverbi

Monet kieliopin alkeisselitykset esittävät lauseen seuraavasti:

subjekti + toimintaa ilmaiseva verbi + objekti

Tämä rakenne on yleinen:

Sarah opened the window.

Englannin lauseet voivat kuitenkin rakentua monenlaisten muidenkin predikaattien ympärille.

Tapahtumat

The window broke.

Tilat

Daniel knows the answer.

Ominaisuudet

Sarah is tired.

Identiteetti tai luokittelu

Daniel is a teacher.

Olemassaolo

There is a problem.

Kokemukset

Sarah likes music.

Kieliopin täytyy siis kuvata muutakin kuin tarkoituksellista toimintaa. Sen täytyy selittää myös tiloja, ominaisuuksia, identiteettejä, muutoksia, kokemuksia ja suhteita.

Päteekö tämä erottelu kaikkiin kieliin?

Ero sen välillä, millaisesta ilmauksesta on kyse ja mikä tehtävä sillä on laajemmassa rakenteessa, on erittäin hyödyllinen eri kielissä.

Ei kuitenkaan kannata olettaa, että jokainen kieli jakaa sanat ja lauseenjäsentehtävät täsmälleen samalla tavalla kuin englanti.

Kielet eroavat toisistaan siinä:

  • kuinka selvästi substantiivit, verbit ja adjektiivit erottuvat toisistaan;
  • miten subjektit ja objektit käyttäytyvät;
  • ovatko pronominit välttämättömiä;
  • miten kieliopillisia suhteita merkitään;
  • miten puheenaihe eli topiikki erotetaan subjektista;
  • kuinka paljon tietoa sanajärjestys, päätteet, partikkelit tai verbimuodot ilmaisevat.

Siksi kielitieteilijät erottavat toisistaan:

  1. kielikohtaiset kategoriat, jotka perustuvat tietyn kielen toimintatapoihin;
  2. vertailukäsitteet, joiden avulla tutkijat voivat vertailla eri kielten rakenteita.

Substantiivi, verbi, subjekti ja objekti ovat erittäin hyödyllisiä käsitteitä. Niiden täsmällisiä ominaisuuksia ei kuitenkaan voi vain siirtää muuttumattomina yhdestä kielestä kaikkiin muihin.

Kieliä vertailevat hankkeet, kuten Universal Dependencies, analysoivat monia kieliä yhteisen viitekehyksen avulla mutta ottavat silti huomioon kielikohtaiset erot. Tässä viitekehyksessä sanaluokka, morfologiset tiedot ja syntaktiset suhteet kirjataan erillisille tasoille. Tämä kuvastaa samaa perusajatusta, jota tässä luvussa on käsitelty: ilmauksen tyyppi ja sen tehtävä lauseessa liittyvät toisiinsa, mutta ne ovat eri asioita.

Kolme kysymystä, jotka selventävät lähes mitä tahansa lausetta

Kun analysoit lausetta, sinun kannattaa esittää kolme erillistä kysymystä.

1. Millaisesta yksiköstä on kyse?

Onko se substantiivi, verbi, adjektiivi, pronomini, determinatiivi, prepositio, partikkeli vai jokin muu ilmaus?

2. Mikä tehtävä sillä on tässä?

Toimiiko se subjektina, objektina, täydennyksenä, määritteenä vai adverbiaalina?

3. Mistä sen tehtävän voi päätellä?

Mahdollisia vihjeitä ovat:

  • sanajärjestys;
  • sijapäätteet;
  • prepositiot tai postpositiot;
  • partikkelit;
  • verbin kongruenssi;
  • pronominin muoto;
  • lauserakenne;
  • intonaatio;
  • merkitys ja asiayhteys.

Tämä kolmas kysymys johdattaa sinut yhdelle kieliopin kiinnostavimmista alueista.

Mistä kuulija tietää, kuka teki mitä ja kenelle?

Englanti tukeutuu vahvasti sanajärjestykseen. Unkari ja venäjä hyödyntävät laajasti sijamerkintää. Japani ja korea käyttävät paljon partikkeleita. Espanja yhdistää sanajärjestyksen, verbin kongruenssin ja differentiaalisen objektinmerkinnän. Mandariinikiina käyttää sanajärjestystä, partikkeleita, rakenteita ja asiayhteyttä.

Kaikki kielet eivät ilmaise kieliopillisia suhteita samalla tavalla. Ne jakavat tämän työn eri keinojen kesken eri tavoin.

Tärkein ajatus

Tärkein oppi on yksinkertainen:

Sanan luokka ei ole sama asia kuin sen tehtävä lauseessa.

Substantiivi ei ole automaattisesti subjekti.

Subjekti ei aina ole agentti.

Adjektiivi ei pelkästään määritä substantiiveja.

Adverbiaalin ei tarvitse olla adverbi.

Ja sama kirjoitusasu voi kuulua eri asiayhteyksissä eri sanaluokkiin.

Kun erotat nämä tasot toisistaan, kielioppi ei enää tunnu niin helposti irrallisten nimitysten kokoelmalta. Se alkaa hahmottua muotojen, tehtävien ja suhteiden järjestelmänä.

Seuraavassa luvussa pääset vertailemaan, miten eri kielet ilmaisevat näitä suhteita sanajärjestyksen, sijapäätteiden, partikkelien, kongruenssin ja asiayhteyden avulla.