Nämä kuvaukset ovat hyödyllisiä, mutta ne voivat helposti yksinkertaistaa asioita liikaa.

Kielet käyttävät harvoin vain yhtä keinoa ilmaistakseen, kuka toimii, kehen toiminta kohdistuu, kuka saa jotakin tai mikä kunkin osallistujan rooli on. Sen sijaan ne yhdistävät yleensä monenlaista kieliopillista ja asiayhteyteen liittyvää tietoa.

Tässä luvussa tutustut siihen, miten eräät maailman suurista kielistä ratkaisevat saman viestinnän perusongelman:

Mistä kuulija tietää, kuka teki mitä ja kenelle?

Yksi tapahtuma, monta tietokerrosta

Tarkastele tätä englanninkielistä lausetta:

Sarah encouraged Daniel.

Voit kuvata sitä usealla tasolla.

Sanaluokat

• Sarah on erisnimi.
• encouraged on verbi.
• Daniel on erisnimi.

Lauseenjäsenet

• Sarah on subjekti.
• Daniel on suora objekti.

Semanttiset roolit

• Sarah on henkilö, joka kannustaa.
• Daniel on henkilö, joka saa tai kokee kannustusta.

Tässä yksinkertaisessa aktiivilauseessa kieliopillinen ja semanttinen taso vastaavat selkeästi toisiaan.

Vertaa nyt tähän:

Daniel was encouraged by Sarah.

Itse tapahtuma on lähes sama. Sarah on edelleen kannustuksen lähde, ja Daniel on edelleen sen vastaanottaja.

Kieliopillinen rakenne on kuitenkin muuttunut:

• Daniel on nyt subjekti;
• Sarah esiintyy by-prepositiolla alkavassa lausekkeessa;
• verbi on passiivissa.

Siksi et voi tunnistaa kieliopillisia rooleja pelkästään kysymällä, kuka suorittaa toiminnan. Kielet jäsentävät tapahtumia kieliopin avulla eri näkökulmista.

Tärkeimmät kielten käyttämät vihjeet

Kielillä on useita keinoja merkitä kieliopillisia suhteita. Niiden keskinäinen painoarvo vaihtelee valtavasti.

1. Sanajärjestys

Sanan tai lausekkeen paikka voi ilmaista sen tehtävän.

Vertaa:

Sarah called Daniel.
Daniel called Sarah.

Englannissa näiden kahden nimen paikkojen vaihtaminen muuttaa luontevimman tulkinnan siitä, kuka soitti kenelle.

2. Sijamerkintä ja substantiivien muut merkitsimet

Substantiivi voi muuttaa muotoaan tai saada päätteen, joka ilmaisee sen kieliopillisen tehtävän.

Unkarissa:

Sarah felhívta Danielt.

Pääte -t osoittaa, että Daniel on suora objekti.

Muut kielet voivat käyttää vastaaviin tarkoituksiin sijapäätteitä, kliittejä, partikkeleita, prepositioita tai postpositioita.

3. Verbin kongruenssi

Verbi voi sisältää tietoa subjektistaan tai muista osallistujista.

Espanjassa:

Hablo.
”Minä puhun.”

Sanan hablo pääte ilmaisee subjektin olevan yksikön ensimmäisessä persoonassa, joten erillistä pronominia ei usein tarvita.

Joissakin kielissä verbi sisältää vielä enemmän tietoa osallistujista.

4. Erityiset rakenteet

Passiivirakenteet, kysymysrakenteet, topiikkirakenteet ja objektin siirtäminen lauseen alkuun voivat muuttaa lauseen tavanomaista järjestystä.

Englannissa:

Sarah opened the door.
The door was opened by Sarah.

Mandariinikiinassa:

Subjekti–verbi–objekti-rakenteet ovat yleisiä, mutta bǎ-rakenteessa erikseen merkitty objekti sijoittuu pääverbin edelle.

5. Merkitys, asiayhteys ja yhteinen tieto

Kielioppi ei toimi irrallaan muusta tiedosta.

Kuulijat hyödyntävät myös:

• sanojen merkityksiä;
• sitä, mikä on fyysisesti tai sosiaalisesti uskottavaa;
• sitä, mitä on jo mainittu;
• sitä, onko osallistuja ihminen tai elollinen;
• sitä, onko jokin määräinen tai jo tunnettu;
• intonaatiota ja painotusta.

Tarkastele tätä:

Lapsi söi voileivän.

Ilman yksityiskohtaista kielioppianalyysiakin tietosi maailmasta tekee yhdestä tulkinnasta paljon päinvastaista todennäköisemmän.

Merkitys auttaa kuitenkin vähemmän silloin, kun molemmat vaihtoehdot ovat uskottavia:

Sarah called Daniel.
Daniel called Sarah.

Tällaisissa tapauksissa kieliopilliset vihjeet ovat ratkaisevan tärkeitä.

Englanti: sanajärjestys tekee suuren osan työstä

Englannin substantiiveissa on suhteellisen vähän sijamerkintää. Substantiivit Sarah ja Daniel eivät muuta näkyvästi muotoaan sen mukaan, ovatko ne subjekteja vai objekteja.

Siksi sanajärjestys on erittäin tärkeä.

Yleisin neutraali rakenne on:

Subjekti – Verbi – Objekti

eli:

SVO

Esimerkiksi:

Sarah called Daniel.
Daniel thanked Sarah.

Järjestyksen muuttaminen muuttaa luontevimman tulkinnan:

Sarah encouraged Daniel.
Daniel encouraged Sarah.

Tämä ei tarkoita, että jokainen verbiä edeltävä substantiivilauseke olisi automaattisesti subjekti tai että jokainen verbin jälkeinen substantiivilauseke olisi automaattisesti objekti.

Englanti käyttää myös:

• apuverbejä;
• pronominien sijamuotoja;
• prepositioita;
• verbin kongruenssia;
• passiivirakenteita;
• kysymysrakenteita;
• relatiivilauseita;
• asiayhteyttä.

Pronominien muodot antavat lisätietoa

Vertaa:

She called him.
He called her.

Englannin pronomineissa on säilynyt eroja, jotka tavalliset substantiivit ovat suurelta osin menettäneet.

• she ja he ovat subjektimuotoja;
• her ja him ovat objektimuotoja.

Englanti ei siis perustu pelkkään sanajärjestykseen.

Kysymykset muuttavat tavanomaista järjestystä

Monissa kysymyksissä apuverbi esiintyy ennen subjektia:

Did Sarah call Daniel?

Ensimmäinen lauseenosa ei ole subjekti. Subjekti on edelleen Sarah.

Passiivilauseet järjestävät osallistujat uudelleen

Vertaa:

Sarah encouraged Daniel.
Daniel was encouraged by Sarah.

Aktiivilauseessa Sarah on subjekti.

Passiivilauseessa Danielista tulee kieliopillinen subjekti, vaikka hänen semanttinen roolinsa tapahtumassa pysyy pitkälti samana.

Englanti nojaa siis vahvasti sanajärjestykseen, mutta sanajärjestys toimii osana laajempaa kieliopillista järjestelmää.

Ranska: melko kiinteä järjestys, mutta pronomineilla on omat paikkansa

Myös ranskan vallitseva perusrakenne on SVO:

Sarah appelle Daniel.
”Sarah soittaa Danielille.”

Täysiä substantiivilausekkeita käytettäessä sanajärjestyksellä on suuri merkitys subjektin ja objektin erottamisessa.

Objektipronominit esiintyvät kuitenkin yleensä ennen verbiä:

Sarah l’appelle.
”Sarah soittaa hänelle.”

Objektipronomini le, joka on tässä lyhentynyt muotoon l’, ei ole siinä paikassa, jossa täysi objektina toimiva substantiivilauseke tavallisesti esiintyisi.

Vertaa:

Sarah appelle Daniel.
Sarah l’appelle.

Tämä havainnollistaa tärkeää yleisperiaatetta:

Kieli voi käyttää eri sanajärjestyssääntöjä täysille substantiivilausekkeille ja lyhyille kieliopillisille pronomineille.

Ranska käyttää myös:

• subjektipronomineja;
• objektipronomineja;
• prepositioita;
• apuverbejä;
• kongruenssia tietyissä rakenteissa;
• melko kiinteitä lauserakenteita.

Ranska on siis vahvasti riippuvainen sanajärjestyksestä, mutta sitä ei voi tiivistää sääntöön ”subjekti ennen verbiä, objekti verbin jälkeen”.

Espanja: sanajärjestys, verbipäätteet ja objektin merkintä

Espanjaa kuvataan usein SVO-kieleksi, mutta sen lauserakenne on joustavampi kuin englannin.

Neutraali lause voisi olla:

Sara llamó a Daniel.
”Sarah soitti Danielille.”

Useat vihjeet toimivat samanaikaisesti.

Verbi ilmaisee subjektin piirteitä

Muoto llamó ilmaisee yksikön kolmatta persoonaa ja mennyttä aikaa.

Espanjan verbit antavat usein riittävästi tietoa, jotta subjektipronominin voi jättää pois:

Llamé a Daniel.
”Minä soitin Danielille.”

Sanan llamé pääte osoittaa, että subjekti on yksikön ensimmäisessä persoonassa.

Tästä ominaisuudesta käytetään toisinaan nimitystä pro-drop. Se tarkoittaa, että painoton subjektipronomini voi usein jäädä lausumatta.

Persoonallinen a merkitsee monia ihmisviitteisiä objekteja

Lauseessa:

Sara llamó a Daniel.

nimen Daniel edellä oleva a auttaa merkitsemään tiettyyn ihmiseen viittaavan suoran objektin.

Tätä kutsutaan perinteisesti persoonalliseksi a:ksi.

Se ei esiinny jokaisen objektin edellä:

Sara compró un libro.
”Sarah osti kirjan.”

A:n esiintymiseen vaikuttavat muun muassa ihmisviitteisyys, elollisuus, spesifisyys ja käytetty rakenne.

Objektipronomineilla on omat paikkansa

Sara lo llamó.
”Sarah soitti hänelle.”

Objektipronomini lo esiintyy ennen persoonamuotoista verbiä, vaikka täysi substantiiviobjekti tavallisesti seuraa sitä.

Sanajärjestys välittää myös fokusta

Espanja sallii useita sanajärjestyksiä, jotka kuulostaisivat tavallisessa englannissa epätavallisilta tai hyvin tunnusmerkkisiltä.

Valintaan voivat vaikuttaa:

• mikä on jo tiedossa;
• mikä on uutta;
• mitä asetetaan vastakkain;
• mitä puhuja haluaa korostaa.

Espanja yhdistää siis sanajärjestystä, verbimorfologiaa, objektin merkintää, pronomineja ja informaatiorakennetta.

Unkari: sijapäätteet ilmaisevat roolit, sanajärjestys muovaa viestiä

Unkari käyttää runsaasti suffikseja eli sanan loppuun liittyviä aineksia.

Suoran objektin merkitsimenä on tavallisesti -t:

Sarah felhívta Danielt.
”Sarah soitti Danielille.”

Koska muodossa Danielt on objektin merkitsin, se voi esiintyä useassa paikassa muuttumatta subjektiksi.

Vertaa:

Sarah felhívta Danielt.
Danielt Sarah hívta fel.
Sarah Danielt hívta fel.

Kaikissa kolmessa lauseessa Danielt pysyy objektina.

Lauseet eivät kuitenkaan välitä täsmälleen samaa viestiä.

Unkarin sanajärjestys on joustava, ei sattumanvarainen

Sanajärjestys heijastaa usein:

• topiikkia;
• fokusta;
• kontrastia;
• sitä, onko tieto uutta vai jo tunnettua;
• kiellon vaikutusalaa;
• verbin ja sen etuliitteen suhdetta.

Esimerkiksi:

Sarah felhívta Danielt.

Tämä voi olla melko neutraali toteamus.

Sarah Danielt hívta fel.

Tässä kontrastiivinen fokus kohdistuu yleensä muotoon Danielt: Sarah soitti juuri Danielille eikä jollekulle muulle.

Danielt Sarah hívta fel.

Asiayhteydestä ja intonaatiosta riippuen tämä voi asettaa Sarahin vastakkain jonkun muun mahdollisen soittajan kanssa.

Sijapäätteet antavat unkarin sanajärjestykselle enemmän tilaa jäsentää viestiä keskustelun kannalta, mutta ne eivät tee sanajärjestyksestä merkityksetöntä.

Myös verbi antaa tietoa

Unkarin verbit voivat ilmaista:

• persoonaa;
• lukua;
• aikamuotoa;
• tapaluokkaa;
• monissa rakenteissa sitä, onko objekti määräinen.

Unkari esimerkiksi erottaa toisistaan verbimuodot, jotka liittyvät epämääräisiin ja määräisiin objekteihin:

Olvasok egy könyvet.
”Luen erästä kirjaa.”

Olvasom a könyvet.
”Luen sitä kirjaa.”

Ero ei vastaa täsmälleen englannin määräisyyseroa, mutta se osoittaa, miten myös verbi voi sisältää tietoa osallistujista.

Unkari jakaa siis kieliopillista tietoa päätteiden, verbimuotojen, sanajärjestyksen ja asiayhteyden kesken.

Venäjä: sijamerkintä ja informaatiorakenne

Venäjän substantiivit, adjektiivit ja pronominit voivat muuttaa muotoaan kieliopillisen sijan mukaan.

Sijat auttavat ilmaisemaan esimerkiksi seuraavia tehtäviä ja suhteita:

• subjekti;
• suora objekti;
• omistus;
• vastaanottaja;
• väline;
• sijainti.

Koska nämä suhteet näkyvät usein sanojen muodoissa, venäjä sallii enemmän sanajärjestyksen vaihtelua kuin englanti.

Neutraali rakenne on usein SVO, mutta muutkin järjestykset ovat mahdollisia.

Järjestys voi ilmaista:

• mitä lause käsittelee;
• mikä tieto on uutta;
• kontrastia;
• painotusta;
• tyylillisiä sävyjä.

Yhtä yleispätevää objektin päätettä ei ole

Olisi harhaanjohtavaa sanoa, että venäjä merkitsee jokaisen objektin yhdellä tietyllä päätteellä.

Akkusatiivimuotoon vaikuttavat:

• kieliopillinen suku;
• luku;
• taivutusluokka;
• elollisuus.

Joillakin substantiiveilla akkusatiivi näyttää samalta kuin nominatiivi. Toisilla, etenkin elollisiin viittaavilla maskuliinisilla substantiiveilla, se voi muistuttaa genetiiviä.

Substantiivin tehtävä voi siis selvitä seuraavien vihjeiden yhdistelmästä:

• sen pääte;
• adjektiivien kongruenssi;
• pronominien muoto;
• verbin merkitys;
• sanajärjestys;
• asiayhteys.

Venäjässä on runsaasti sijamuotoja, mutta sijamerkintä ei poista kaikkea mahdollista monitulkintaisuutta.

Mandariinikiina: sanojen paikka on tärkeä ilman eurooppalaistyyppistä taivutusta

Mandariinikiinassa on verrattain vähän taivutusta.

Verbit eivät tavallisesti muutu seuraavien tekijöiden mukaan:

• subjektin persoona;
• yksikköön tai monikkoon mukautuminen;
• aikamuoto samalla tavoin kuin englannin tai espanjan verbeissä.

Myöskään substantiiveilla ei ole venäjään tai unkariin verrattavaa sijajärjestelmää.

Vallitseva perusjärjestys on SVO:

Sarah called Daniel.

Tyypillisessä mandariinikiinankielisessä vastineessa subjekti tulee ennen verbiä ja objekti sen jälkeen.

Koska sanojen muodot pysyvät suhteellisen muuttumattomina, niiden paikka on tärkeä vihje.

Mandariinikiina ei kuitenkaan ole vain muuttumattomien sanojen jäykkä jono.

Aspekti ei ole sama asia kuin aikamuoto

Mandariinikiina ilmaisee partikkeleilla ja muilla keinoilla, onko tapahtuma:

• päättynyt;
• meneillään;
• aiemmin koettu;
• jatkuva.

Näitä kuvataan usein aspektin käsitteellä. Se liittyy siihen, miten tapahtuma etenee tai millaisena sitä tarkastellaan.

Topiikkirakenteet ovat yleisiä

Lause voi alkaa topiikilla eli puheenaiheella, joka määrittää, mitä lauseen loppuosa käsittelee.

Topiikki ei aina ole sama kuin kieliopillinen subjekti.

Siksi yksinkertainen sääntö ”ensimmäinen substantiivi on subjekti” on epäluotettava.

Bǎ-rakenne sijoittaa objektin ennen verbiä

Mandariinikiinassa on rakenne, jota kutsutaan yleisesti bǎ-rakenteeksi.

Yksinkertaistettuna:

Subjekti + bǎ + objekti + verbilauseke

Tämä rakenne esittää objektin usein jonakin, johon tapahtuma erityisesti vaikuttaa tai jota sen aikana käsitellään, muutetaan tai siirretään pois.

Objekti esiintyy siis ennen pääverbiä, vaikka mandariinikiina luokitellaan yleensä SVO-kieleksi.

Mandariinikiina voi ilmaista monikollisuutta

Joskus väitetään, ettei mandariinikiinassa ”ole monikkoa”. Se on liian jyrkkä väite.

Luku jää usein merkitsemättä, kun sen voi päätellä asiayhteydestä. Mandariinikiinassa on silti useita tapoja ilmaista monikollisuutta, kuten:

• lukusanat;
• määrää ilmaisevat sanat;
• luokittimet;
• asiayhteyteen perustuva tulkinta;
• rajatusti käytettävä monikon merkitsin -men tiettyjen ihmisviitteisten substantiivien ja pronominien yhteydessä.

Mandariinikiina käyttää suhteellisen vähän taivutusta, mutta sen monimutkainen kielioppi rakentuu sanajärjestyksestä, partikkeleista, rakenteista, luokittimista, aspektin merkitsimistä ja keskustelun asiayhteydestä.

Japani: sijapartikkelit sekä subjektin ja topiikin ero

Japanin vallitseva sanajärjestys on SOV:

Subjekti – Objekti – Verbi

Yksinkertaistettu esimerkki:

Sara-ga Daniel-o hometa.
Sarah-NOM Daniel-ACC kehui
”Sarah kehui Danielia.”

Partikkeli -ga merkitsee tavallisesti nominatiivissa olevaa tai subjektiin liittyvää lauseketta.

Partikkeli -o merkitsee tavallisesti suoraa objektia.

Koska substantiivilausekkeissa on merkitsimet, niiden järjestystä voi jonkin verran vaihtaa, vaikka verbi pysyy tavallisesti lähellä lauseen loppua.

Wa ei ole vain toinen subjektin merkitsin

Japanin -wa esitellään oppijoille usein subjektin merkitsimenä, mutta tämä on harhaanjohtavaa.

Se merkitsee ensisijaisesti topiikkia tai kontrastiivista ainesta.

Vertaa niiden tehtäviä yleisellä tasolla:

• ga voi yksilöidä tai tuoda esiin kieliopillisen subjektin;
• wa esittää jonkin topiikkina tai asettaa sen vastakkain muiden vaihtoehtojen kanssa.

Topiikki ja subjekti voivat viitata samaan asiaan, mutta näin ei välttämättä ole.

Lause voi sisältää sekä topiikin että siitä kieliopillisesti erillisen subjektin.

Tämän eron ymmärtäminen on keskeistä japanin informaatiorakenteen hahmottamisessa.

Partikkeleita voi jättää pois

Rennossa puheessa jotkin partikkelit voivat jäädä pois, kun tarkoitettu suhde on selvä asiayhteydestä.

Japanin kuulijat tukeutuvat siis myös seuraaviin vihjeisiin:

• verbin merkitys;
• elollisuus;
• yhteinen tieto;
• aiempi keskustelu;
• odotuksenmukainen sanajärjestys.

Partikkelit ovat vahvoja kieliopillisia vihjeitä, mutta ne eivät ole ainoa tiedonlähde.

Korea: samankaltaisia pintarakenteita, oma kieliopillinen järjestelmä

Myös korea on pääosin SOV-kieli ja käyttää substantiivilausekkeiden jäljessä olevia merkitsimiä.

Yleisiä merkitsimiä ovat:

• -i/-ga subjektiin liittyvässä tai nominatiivin merkinnässä;
• -eul/-reul suorien objektien merkinnässä;
• -eun/-neun topiikin tai kontrastin merkinnässä.

Tarkka muoto vaihtelee edeltävän sanan loppuäänteen mukaan.

Japanin tavoin korea erottaa usein topiikin ja subjektin toisistaan.

Topiikin merkitsin voi ilmaista:

• mitä lause käsittelee;
• vastakohtaa toiselle vaihtoehdolle;
• tietoa, jonka keskustelu on jo tehnyt tutuksi.

Sanajärjestys joustaa tietyissä rajoissa

Koska substantiivilausekkeissa voi olla merkitsimiä, korea sallii jonkin verran järjestyksen vaihtelua fokuksen tai keskustelun tarpeiden mukaan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen järjestys olisi yhtä luonteva. Verbi esiintyy tavallisesti lopussa, ja eri järjestykset voivat luoda erilaisia painotuksia.

Merkitsimet voivat jäädä pois keskustelussa

Epämuodollisessa koreassa sijapartikkelit voivat joskus jäädä pois, kun niiden tehtävän voi päätellä muutenkin.

Kuulijat tukeutuvat silloin vahvemmin seuraaviin vihjeisiin:

• asiayhteys;
• uskottavuus;
• sanajärjestys;
• intonaatio;
• verbin merkitys.

Japani ja korea ovat rakenteellisesti samankaltaisia monessa suhteessa, mutta tämä samankaltaisuus ei todista niiden olevan läheisiä sukukieliä. Typologinen samankaltaisuus ja historiallinen sukulaisuus ovat eri kysymyksiä.

Nykyarabian yleiskieli: sanajärjestys, kongruenssi ja sijat

Arabia vaatii erityisen huolellisen selityksen, koska nykyarabian yleiskieli ja arabian lukuisat puhutut kielimuodot eivät toimi samalla tavalla.

Muodollisessa nykyarabian yleiskielessä molemmat seuraavista perusrakenteista ovat mahdollisia:

• verbi–subjekti–objekti eli VSO;
• subjekti–verbi–objekti eli SVO.

Valinta voi vaikuttaa kongruenssiin ja informaatiorakenteeseen.

Muodollisessa arabiassa on kieliopillisia sijoja

Täysin vokalisoidussa klassisessa arabiassa ja muodollisessa nykyarabian yleiskielessä lyhyet loppuvokaalit voivat merkitä:

• nominatiivia;
• akkusatiivia;
• genetiiviä.

Yksinkertaistettuna nämä päätteet voivat auttaa erottamaan kieliopillisia rooleja toisistaan.

Tähän liittyy kuitenkin useita tärkeitä tarkennuksia.

Tavallisessa arabiankielisessä kirjoituksessa lyhyet vokaalit jäävät yleensä merkitsemättä

Useimmissa arkipäiväisissä arabiankielisissä teksteissä ei ole lyhyiden vokaalien merkkejä, jotka tekisivät monet sijapäätteet näkyviksi.

Puhutuista murteista täysi sijajärjestelmä suurelta osin puuttuu

Arabian arkisissa kielimuodoissa klassiset sijapäätteet ovat enimmäkseen kadonneet.

Edes muodollisessa puheessa ne eivät aina toteudu johdonmukaisesti

Huolellisessa puheessa puhuja saattaa käyttää joitakin muodollisia sijapäätteitä mutta jättää toisia pois.

Siksi käytännön tulkinta perustuu usein seuraavien vihjeiden yhdistelmään:

• sanajärjestys;
• kongruenssi;
• prepositiot;
• pronominit;
• verbimorfologia;
• asiayhteys.

Juuri- ja kaavamorfologia on eri asia

Arabia tunnetaan siitä, että se muodostaa sanaperheitä yhdistämällä konsonanttijuuria vokaali- ja muotokaavoihin.

Tämä järjestelmä auttaa muodostamaan toisiinsa liittyviä verbejä, substantiiveja ja adjektiiveja.

Se on tärkeä arabian sanarakenteen piirre, mutta sitä ei pidä sekoittaa rajatumpaan kysymykseen siitä, miten lause erottaa subjektin objektista.

Sananmuodostus ja lauseenjäsenen tehtävä ovat toisiinsa liittyviä kieliopin osa-alueita, mutta ne eivät ole sama mekanismi.

Hindi: postpositiot ja jakautunut ergatiivisuus

Hindin vallitseva sanajärjestys on SOV:

Subjekti – Objekti – Verbi

Se käyttää postpositioita, joiden tehtävä muistuttaa englannin prepositioiden tehtävää. Ne kuitenkin seuraavat substantiivilauseketta eivätkä edellä sitä.

Englannissa:

with Daniel

Hindi noudattaa yleistä mallia:

Daniel with

Substantiivi voi myös siirtyä obliikvimuotoon tiettyjen postpositioiden edellä.

Merkitsin -ko

Merkitsin -ko voi ilmaista:

• vastaanottajan;
• kohteen tai päämäärän;
• tiettyjä suoria objekteja.

Kaikki suorat objektit eivät kuitenkaan saa merkitsintä -ko.

Sen käyttöön vaikuttavat esimerkiksi:

• ihmisviitteisyys;
• elollisuus;
• määräisyys;
• spesifisyys;
• keskeisyys keskustelussa.

Tämä on esimerkki eriytyvästä objektinmerkinnästä: osa objekteista saa näkyvän merkitsimen, osa ei.

Merkitsin -ne

Tietyissä päättynyttä toimintaa ilmaisevissa transitiivisissa rakenteissa tekijän kaltaisessa roolissa oleva osallistuja saa merkitsimen -ne.

Esimerkiksi yksinkertaistettuna sana sanalta:

Mira-ne Ram-ko dekha.
Mira-ERG Ram-OBJ näki
”Mira näki Ramin.”

Merkitsin -ne ei ole yleinen subjektin merkitsin, joka esiintyisi kaikissa aikamuodoissa ja rakenteissa.

Se esiintyy tietyissä kieliopillisissa oloissa, erityisesti monissa perfektiivisissä transitiivilauseissa.

Jakautunut ergatiivisuus

Hindin yhteydessä puhutaan usein jakautuneesta ergatiivisuudesta.

Se tarkoittaa, että osallistujien merkintätapa muuttuu esimerkiksi seuraavien tekijöiden mukaan:

• aspekti;
• transitiivisuus;
• lauserakenne.

Osallistuja, joka yhdessä rakenteessa toimii tavallisena merkitsemättömänä subjektina, voi toisessa saada merkitsimen -ne.

Hindiä ei siis voi kuvata tarkasti tällaisilla yksinkertaisilla ja pysyvillä vastaavuuksilla:

• -ne tarkoittaa aina subjektia;
• -ko tarkoittaa aina objektia.

Järjestelmä perustuu sijamerkinnän, aspektin, kongruenssin, elollisuuden, spesifisyyden ja verbirakenteen yhteispeliin.

Vertaileva yleiskatsaus

Taulukko esittää vallitsevia suuntauksia, ei ehdottomia sääntöjä.

SVO-kieleksi luokiteltu kieli voi käyttää muitakin järjestyksiä. Sijamerkintää käyttävä kieli hyödyntää silti myös sanajärjestystä. Partikkeleita käyttävä kieli voi jättää niitä pois. Kieli, jossa on rikas verbimorfologia, tukeutuu silti asiayhteyteen.

Kielet jakavat työn eri tavoin

Kieliä on tavallista kuvata vastakohtaparien avulla:

• jäykkä tai vapaa sanajärjestys;
• yksinkertainen tai monimutkainen rakenne;
• analyyttinen tai taivuttava kieli;
• sanojen paikkoihin tai päätteisiin perustuva järjestelmä.

Nämä vastakkainasettelut voivat olla hyödyllisiä, mutta vain silloin, kun pidät niitä suuntauksina etkä kattavina kuvauksina.

Englanti antaa enemmän vastuuta järjestykselle

Koska englannin tavallisissa substantiiveissa näkyy vain vähän sijatietoa, niiden paikka on ratkaiseva.

Sarah called Daniel.
Daniel called Sarah.

Pieni muutos järjestyksessä muuttaa tulkinnan.

Unkari ja venäjä sisällyttävät enemmän tietoa substantiiveihin

Sijamuodot tuovat kieliopilliset suhteet selvemmin näkyviin itse substantiivilausekkeessa.

Tämä antaa sanajärjestykselle enemmän vapautta ilmaista:

• topiikkia;
• fokusta;
• kontrastia;
• sitä, mikä on vanhaa ja mikä uutta tietoa.

Espanja jakaa tiedon usean järjestelmän kesken

Espanja käyttää:

• verbipäätteitä;
• objektin merkintää;
• pronominien sijoittelua;
• sanajärjestystä;
• keskustelun asiayhteyttä.

Mikään yksittäinen vihje ei selitä koko järjestelmää.

Mandariinikiina rakentaa kielioppia ilman laajaa taivutusta

Mandariinikiina tukeutuu vahvemmin seuraaviin keinoihin:

• sanojen paikka;
• aspektin merkitsimet;
• partikkelit;
• luokittimet;
• erityiset rakenteet;
• asiayhteys.

Eurooppalaistyyppisen verbintaivutuksen puuttuminen ei tarkoita, ettei kielioppi olisi monimutkaista.

Japani, korea ja hindi merkitsevät suhteita substantiivien jäljessä

Nämä kielet sijoittavat kieliopillista ainesta usein substantiivilausekkeiden perään.

Niiden partikkelit ja postpositiot eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia tunnisteita, jotka liittyisivät mekaanisesti jokaiseen lauseeseen. Niiden käyttöön vaikuttavat topiikki, kontrasti, elollisuus, aspekti ja yhteinen tieto.

Keskeinen oivallus on tämä:

Kielet ratkaisevat samankaltaisia viestinnän ongelmia jakamalla tietoa eri tavoin sanojen, päätteiden, partikkelien, järjestyksen, verbimuotojen ja asiayhteyden kesken.

”Kiinteä” ja ”vapaa” sanajärjestys ovat suhteellisia käsitteitä

Englantia kutsutaan usein kiinteän sanajärjestyksen kieleksi, kun taas unkaria tai venäjää saatetaan kutsua vapaan sanajärjestyksen kieliksi.

Kumpaakaan nimitystä ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Englanti sallii monia järjestyksiä:

Sarah gave Daniel the book.
Sarah gave the book to Daniel.
The book was given to Daniel by Sarah.
What did Sarah give Daniel?

Nämä eivät ole sattumanvaraisia sanojen järjestyksiä. Jokainen noudattaa jotakin kieliopillista rakennetta.

Myöskään unkarissa ja venäjässä sanoja ei voi järjestää mielivaltaisesti ilman muutoksia merkityksessä, painotuksessa tai luontevuudessa.

Tarkempi erottelu on seuraava:

• jotkin kielet hyödyntävät sanojen paikkaa enemmän kieliopillisten roolien tunnistamisessa;
• toiset hyödyntävät sitä enemmän tiedon ja painotusten järjestämisessä;
• kaikki kielet rajoittavat sanajärjestystä järjestelmällisesti.

Toisteisuus on vahvuus, ei virhe

Kielet ilmaisevat usein saman suhteen useammin kuin kerran.

Englanninkielisessä lauseessa subjektin voivat osoittaa:

• paikka ennen verbiä;
• subjektimuotoiset pronominit;
• verbin kongruenssi;
• ympäröivä rakenne.

Espanjassa subjektin voi päätellä seuraavista vihjeistä:

• ääneen lausuttu substantiivilauseke;
• pronomini;
• verbin pääte;
• aiempi keskustelu.

Unkarissa objektin voivat osoittaa:

• pääte -t;
• määräinen tai epämääräinen verbimuoto;
• sanajärjestys;
• verbin merkitys;
• asiayhteys.

Tämä päällekkäisyys tekee viestinnästä varmempaa.

Kuulijalta voi jäädä äänne kuulematta, taustamelu voi häiritä, vieras aksentti voi vaatia totuttelua tai jokin vihje voi johtaa harhaan. Useat osittain päällekkäiset vihjeet auttavat kuulijaa päättelemään tarkoitetun merkityksen.

Mihin kielenoppijan kannattaa kiinnittää huomiota?

Kun opiskelet uutta kieltä, ei riitä, että kysyt vain: ”Mikä on perussanajärjestys?”

Parempi tapa on rakentaa vihjeille tärkeysjärjestys.

1. Tarkastele sanajärjestystä

• Missä verbi on?
• Mitä sen edellä ja jäljessä esiintyy?
• Onko kyseessä neutraali lause vai tunnusmerkkinen rakenne?

2. Etsi merkitsimiä substantiiveista ja niiden ympäriltä

• Onko substantiivissa sijapääte?
• Onko mukana partikkeli?
• Onko mukana prepositio tai postpositio?
• Saako ihmisviitteinen tai määräinen objekti erityisen merkitsimen?

3. Tutki verbiä

• Ilmaiseeko se subjektin persoonan tai luvun?
• Mukautuuko se objektiin?
• Ilmaiseeko se aspektia, pääluokkaa tai määräisyyttä?
• Onko mukana apuverbi?

4. Tunnista rakenne

• Onko lause aktiivissa vai passiivissa?
• Onko se kysymys?
• Onko jokin nostettu topiikiksi tai asetettu vastakkain jonkin muun kanssa?
• Onko mukana erityinen rakenne, joka siirtää objektin verbin edelle?

5. Erota kieliopillinen rooli merkityksestä

Kysy molemmat kysymykset:

• Kuka on kieliopillinen subjekti?
• Kuka on tekijä, kokija, vastaanottaja tai osallistuja, johon tapahtuma vaikuttaa?

Ne voivat olla sama henkilö tai asia, mutta näin ei välttämättä ole.

6. Hyödynnä asiayhteyttä

• Mitä on jo mainittu?
• Kumpi osallistuja todennäköisemmin suorittaa toiminnan?
• Mitä puhuja korostaa?
• Voiko näennäisesti puuttuvan subjektin tai objektin päätellä keskustelusta?

Tämä lähestymistapa on luotettavampi kuin yritys soveltaa englannin lauserakenteita suoraan kaikkiin muihin kieliin.

Kielioppisäännöistä vihjejärjestelmäksi

Perinteinen kieliopin opetus esittää usein irrallisia sääntöjä:

• Englanti käyttää subjekti–verbi–objekti-järjestystä.
• Unkari merkitsee objektin päätteellä -t.
• Japani käyttää partikkeleita -ga ja -o.
• Espanjassa subjekti voi jäädä pois.
• Hindi käyttää merkitsimiä -ne ja -ko.

Jokaisessa väitteessä on jotakin totta, mutta yksikään ei kuvaa kokonaista kieltä.

Hyödyllisempi kysymys on:

Millaisia vihjeitä tämä kieli tarjoaa, ja miten ne toimivat yhdessä?

Näin kielioppi muuttuu poikkeusten luettelosta yhtenäiseksi järjestelmäksi.

Et enää näe sanajärjestystä, päätteitä, partikkeleita, kongruenssia ja asiayhteyttä toisistaan irrallisina aiheina. Niistä tulee erilaisia ratkaisuja samaan perusongelmaan.

Pääajatus

Kielten on autettava kuulijaa tunnistamaan osallistujien, toimintojen, tilojen ja tapahtumien väliset suhteet.

Ne voivat tehdä sen seuraavilla keinoilla:

• sanajärjestys;
• sijamerkintä;
• partikkelit;
• prepositiot ja postpositiot;
• verbin kongruenssi;
• pääluokka;
• informaatiorakenne;
• merkitys ja asiayhteys.

Mikään suuri kieli ei tukeudu vain yhteen näistä.

Englanti antaa poikkeuksellisen suuren painoarvon sanojen paikalle. Unkari ja venäjä sisällyttävät enemmän tietoa substantiivien muotoihin. Espanja jakaa tietoa sanajärjestyksen, verbimorfologian ja objektin merkinnän kesken. Mandariinikiina yhdistää sanojen paikan partikkeleihin ja erityisiin rakenteisiin. Japani ja korea käyttävät substantiivien merkitsimiä ja topiikkirakennetta. Arabia yhdistää järjestystä, kongruenssia ja muodollisissa kielimuodoissa myös sijoja. Hindi tuo mukaan aspektista riippuvan sijamerkinnän ja eriytyvän objektinmerkinnän.

Järjestelmät eroavat toisistaan, mutta viestinnän haaste on yhteinen:

Miten kuulija voi päätellä, keitä on mukana, mitä tapahtui ja miten osallistujat liittyvät toisiinsa?

Kun alat etsiä vihjejärjestelmiä irrallisten kielioppisääntöjen sijaan, vieraita kieliä on helpompi analysoida — ja niiden erot alkavat avautua aivan uudella tavalla.